Resilienssi eli muutosten kohtaamisen taito on kaikkea toimintaa, joka tukee sopeutumista ja pärjäämistä uusissa ja haasteellisissa olosuhteissa. Tällaisessa haasteellisessa poikkeusolosuhteessa olemme nyt maailmanlaajuisesti ja valtakunnallisesti.

Tulevaisuutta voi joskus ennustaa melko tarkasti. Joskus, kuten nyt, on tilanteita, joissa ennustaminen on vaikeaa. Tällöin ennalta varautuminenkin on tavanomaista hankalampaa. Asiantuntijoillakaan ei ole varmoja vastauksia tai selviä lupauksia tulevan suhteen.

Resilienssi on dynaaminen käsite: henkilö voi yhdessä tilanteessa olla varsin sopeutuvainen. Toisessa tilanteessa oma sopeutuminen ja muutoksen käsittely voi olla haasteellista. Nykyisessä tilanteessa monilla on useita asioita käsiteltävänä samaan aikaan: mm. työhön liittyvät muutokset, huoli omasta ja läheisten terveydestä, toimeentulosta, lasten koulunkäynnistä.

Mitä aivojen toiminnasta on hyvä tietää?

Resilienssin kehittämisessä on kyse yhteyksien vahvistamisesta aivojen etuotsalohkojen (järkiaivot) ja limbisten eli ns. tunneaivojen välillä. Aivojen etuosalohkot vastaavat rationaalisesta päätöksenteosta, luovasta ajattelusta ja impulssien kontrolloinnista. Tunneaivot eli mantelitumake aktivoituu, kun havaitsemme sisäisiä tai ulkoisia uhkia. Ihminen alkaa joko taistella tai paeta.

Keskeistä resilienssissä

Keskeistä resilienssissä on havainnoida kehon stressireaktioita ja sen pintaan nostamia tunteita.  Pääseminen tästä eteenpäin tarkoittaa kaikkia omien rauhoittamiskeinojen hyödyntämistä.

Kuinka rauhoittaa mieltä, kun huomaat stressitason lisääntyvän?

*Huomion kiinnittäminen omaan hengitykseen: uloshengityksen tietoinen pitkittäminen alentaa sydämen sykettä ja viestii tunneaivoille, että tilanne ei ole hengenvaarallinen, jolloin myös järkevät ratkaisut ja toiminnot ovat mahdollisia.

*Tunteiden sanoittaminen: mitä esimerkiksi ahdistuksen tunteiden takana on: pelkoa, jännitystä vai jotain muuta? Toisen ihmisen kuunteleva korva auttaa omien tunteiden käsittelyssä.

*Ajatusten voima. Se, miten ajattelemme, vaikuttaa siihen, mitä tunnemme ja miten toimimme. Erityisesti poikkeustilanteessa on hyvä pysähtyä miettimään omia tulkintoja tilanteesta: miten ajattelen jostakin tilanteesta ja voisinko ajatella siitä jotenkin toisin.

*Epävarmuuden sietäminen: Mihin asioihin voin vaikuttaa ja mihin en?

-”keskittyminen aktiivisesti niihin asioihin, joihin voin vaikuttaa: esim. en voi vaikuttaa kotikaranteeniin joutumiseen, mutta voin vaikuttaa siihen, miten käytän sen ajan”

-”en voi vaikuttaa työyksikön tai työtehtävien muuttumiseen poikkeusolojen ajaksi, mutta voin vaikuttaa siihen, että pyrin tekemään sen, minkä osaan”

*Tavanomaisten asioiden jatkaminen: Poikkeusoloissakaan kaikki asiat eivät ole muuttuneet. Jos olen ennen ulkoillut, voin tehdä sitä edelleen. Mieti, mikä kaikki voi pysyä suht samana, vaikka jotkut asiat vääjäämättä muuttuvat.

*Menneet onnistumiset käyttöön: Mieti, miten olet ennen osannut toimia, kun asiat eivät ole menneet niin kuin olet toivonut tai ajatellut. Onko menneisyyden onnistumisista jotain opittavaa tähän hetkeen?

*Katastrofiajattelun haltuunottaminen: Aivot pitävät syy-seuraussuhteista. Jos meillä ei ole faktatietoa jostain asiasta, mielemme alkaa kehittää tarinaa tai täyttää tarinan aukkoja. Mieti, mikä olisi omalta kohdaltasi pahinta, mitä voisi tapahtua? Kuinka todennäköistä pelkojen toteutuminen on? Kuinka todennäköistä on, että pahin pelkosi ei toteudukaan? Mitä voit tehdä sen eteen, että pahin pelkosi ei toteudu?

*Kaikki  omat entiset ja uudet rentoutumis- ja rauhoittumiskeinot käyttöön

Kriisitilanteessa tunteet ovat pinnalla ja niitä on tärkeä kuunnella. Tunteiden rinnalle on hyvä aktiivisesti kutsua omaa rationaalista, järkiperäistä ajattelua ja pohdintaa. Resilienssissä on aika pitkälle kyse tästä: saada tunne ja järki toimimaan yhdessä omaksi hyväksi.

Lahdessa 31.3.2020

Riitta Veijalainen
vastaava työterveyspsykologi