Työterveyshuollon runsaan sadan vuoden pituinen historia Suomessa voidaan jakaa muutamaan eri vaiheeseen.

1800-luvun lopulla alkoi teollistuminen ja työpaikkaterveydenhuolto syntyi työnantajien tarpeista ja julkisen perusterveydenhuollon puutteista suurilla työpaikoilla. Tämä pääosin yleislääkäritasoista sairaanhoitoa ja terveystarkastuksia työpaikan yhteydessä sisältänyt toiminta säilytti asemansa etenkin suurissa asutuskeskuksissa ja teollisuuspaikkakunnilla aina 1960-luvulle saakka ja vielä sen jälkeenkin huolimatta julkisen perusterveydenhuollon vahvistumisesta vuoden 1971 kansanterveyslain myötä.

Toinen vaihe syntyi vähitellen, kun riski- ja työympäristölähtöistä työterveyshuoltoa kehitettiin laajentuvan teollistumisen aiheuttamien terveysvaarojen torjumiseksi. Työterveyshuoltolain säätämisellä vuonna 1978 pyrittiin työhön ja työoloihin kohdistuvan ennaltaehkäisevän toiminnan lisäämiseen ja työterveyshuollon kattavuuden parantamiseen.

Kolmanneksi vaiheeksi voidaan tulkita 1990 -luvulla alkanut laajentumispyrkimys työterveyshuollon hiomiseksi työpaikan kehittämisvoimavaraksi. Syntyi käsite ”työkykyä ylläpitävä toiminta”. Kyetäkseen vaikuttamaan työoloihin ja työväestön työkykyyn työterveyshuolto pyrki laajentamaan osaamistaan, toimintatapojaan ja rooliaan. Samaan aikakauteen osui kuitenkin talouslama, joka osittain kariutti kunnianhimoiset tavoitteet merkittävästä työväestön työkykyä kohentavasta vaikutuksesta.

2000-luvulla alkoi neljäs vaihe, kun julkinen terveydenhuolto ajautui kriisiin erityisesti perusterveydenhuollon osalta ja työterveyshuollon kautta tarjottu sairaanhoito lisääntyi sekä työnantajien että työntekijöiden tarpeista lähtöisin että yksityisen palvelujärjestelmän vahvistumisen myötä.

Nyt 2010-luvulla elämme viidettä vaihetta, kun työterveyshuollon painopisteitä ja suuntaa on jälleen tarkennettu. Vuonna 2010 Työterveyslaitos julkaisi ohjeen ”Hyvä sairaanhoitokäytäntö työterveyshuollossa”, jossa korostetaan sairaanhoitotoiminnasta saatavaa hyötyä ennaltaehkäisevän toiminnan käynnistämisessä ja työkyvyn tukemisessa. Alettiin puhua työhön liittyvistä sairauksista. Myös varhaisen tuen käsite sekä siihen liittyvä konkreettinen toiminta alkoi laajentua ja vahvistua. Samoihin aikoihin hiukan ennen vuotta 2010 julkisen talouden kestävyysvaje, huolestuttava väestöllinen huoltosuhde ja kysymys eläkeiän nostamisesta nousivat yhteiskunnalliseen keskusteluun. Valtakunnallisten työryhmien valmistelun tuloksena työterveyshuollon uudeksi painopisteeksi työn terveysvaarojen torjumisen rinnalle päätettiin nostaa työkyvyn edistäminen ja työssä jatkamisen tukeminen työkyvyttömyyseläkkeiden vähentämiseksi. Työssä käyvän väestön työkyvyn koordinoijiksi valtuutettiin ja vastuutettiin työterveyshuollon ammattihenkilöt. Toiminnan tueksi tehtiin muutoksia sekä sairausvakuutus- että työterveyslakiin ja uusittiin työterveyshuollon toimintaa ohjaava asetus vuonna 2013.

Miten sitten työterveystoiminnan kustannuksista pääosin vastaavat työnantajat ja työntekijät hyötyvät nykyisestä työterveyshuoltotoiminnasta? Yksinkertaistaen voisi sanoa, että työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon keskinäisen työterveysyhteistyön tavoitteena on hyvin voiva omaan tehtäväänsä työkykyinen työntekijä tai työyhteisö, joka terveydentilansa ja työolosuhteittensa puolesta mahdollisimman hyvin selviytyy niistä tehtävistä, joihin työnantaja hänet tai koko yhteisön on palkannut. Tavoite on kaikille osapuolille myönteinen ja sen osa-alueiden toteutumista tulee arvioida ja mitata.

Työterveys Wellamossa työterveystoiminnan ja työterveysyhteistyön sisällölliset mittarit sovitaan yhdessä asiakasorganisaatioiden ja -yritysten kanssa ja kuvataan niiden työterveyshuollon toimintasuunnitelmissa. Sisällöllisiä mittareita voivat olla mm. terveystarkastuksissa esiin tulleiden työkykyä vaarantavien riskien määrä ja laatu tai erilaisissa kontakteissa käynnistyneet työkyvyn tukitoimet.

Työterveyshuollolla on lakisääteinen erityinen tehtävä sekä terveydenhuollon että työelämän kentässä. Olemme Suomessa rakentaneet maailmassakin ainutlaatuisen palvelujärjestelmän, jolla varmasti on paikkansa historiallisen laajan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen jälkeenkin työpaikkojen tukena ja yhteistyökumppanina kansalaisten terveyden ja työkyvyn edistämisessä.

Satu Väihkönen, Työterveys Wellamon johtava ylilääkäri 1.1.2012 – 30.9.2016